Jotkut julkiset virat ovat tuulisia paikkoja. Sen joutui toteamaan ainakin Jukka Peltomäki. Monen toimen mies tämä pitkäaikainen vantaalaisvaikuttaja. Poliittisin perustein tehtävät nimitykset vaativat sekä pyrkyä, että nostetta.

Pyrkyähän ei tässä tapauksessa puuttunut, mutta kun se noste, eli tukijoiden luottamus häviää, siinä ei enää riitä hyvä veli- eikä edes hyvä toveri-verkostot. Sääliäkin miestä voisi, mutta samalla ihmetellä, minkälaisille tiedoille/olettamuksille/luuloille tuo luottamuksen pysyvyys rakentui vielä alkukesästä kun uutta kaupunginjohtajaa valittiin?

Jos jostakin löytyy jutun juurta, ei nykymedia jätä yhtään kiveä kääntämättä. Jos todella oli niin, että näistä epäluottamukseen johtaneista taustatekijöistä tiesi vain itse keskushenkilö, vanha kehäkettu, voi vain ihmetellä, etteikö tuolla kokemuksella jo ole oppinut, että “pampalla tuulee ai ai ai, pampalla tuulee aina!”