Suomessa on 220 000 työikäistä työkyvytöntä tai osatyökykyisiä. Joka arkipäivä eläköityy 5 (viisi) alle 25-vuotiasta nuorta.

15 % nuorista jää kokonaan vaille keskiasteen eli ammatillista koulutusta. Pelkän peruskoulun eväin on nykyisin hyvin vaikea työllistyä. Siinä joutuu helposti byrokratian koekaniiniksi erilaisiin tempputyöllistämiskokeiluihin.

Se on pikakoulutus – pätkätyö – pätkäelämä. Siinä on vakava henkilökohtaisen kriisiytymisen vaara. Nykyinen työtahti ja työn vaativuus ajavat ihmisiä työuupumuksen ja masennuksen vuoksi ulos nykyvaatimusten mukaisesta työelämästä.

Olisikohan elämän hallintaan liittyvällä, nuoren omaehtoisuudesta lähtevällä ohjauksella, ennaltaehkäisyllä ja työhyvinvointiin panostamisella asialle tehtävissä jotakin?