Vantaalla käydään jälleen kamppailuja kunnallisten palveluiden säilyttämisen puolesta. Näitä kapinoinnin aiheita – ja kapinoita – kyllä tulee Vantaalla riittämään jatkossakin.

Kaupungin ensi vuoden tulo- ja menoarviossa on jälleen mukana leikkauksia, jotka sisältyvät Vantaan valtuuston viime vuonna hyväksymään Talouden tasapainottamis- ja velkaohjelmaan (TVO). Sivistystoimen alalla tuo leikkausohjelma merkitsee toimialan määrärahojen vuosittaisen kasvun – vuoteen 2016 asti – rajoittamista 1,5 prosenttiin ja tämä edellyttää 9,6 miljoonan euron vähennystä menoista.

Protestiliikkeen eturintamaan ovatkin nyt astuneet koululaisten vanhemmat. Kaupungin kouluista kaksi – Tuomelan ja Hevoshaan koulut – ovat nyt sulkemisvuorossa. Lisäksi Viertolan ja Kulomäen kouluja supistetaan. Koulumatkat pitenevät. Ryhmäkokoja suurennetaan. Kurssien määrissä mennään lain sallimiin minimeihin. Nämä siitäkin huolimatta, että vantaalaisnuoret ovat valtakunnallisissa vertailuissa jatko-opintoihin pääsyn suhteen jo nyt suhteellisen heikosti sijoittuneet. Tuota koulumatkojen pidennystähän pohjustettiin jo viime syksynä kun koulukuljetuksiin tehtiin leikkauksia. Viiteen kilometriin asti lapset joutuvat järjestämään itse koulumatkansa päivittäisen kulun.

Kaupungin johdon puolustelut, että ”nyt säästetään seinistä, ei opetuksesta” ei saa oppilaiden vanhempia vakuuttumaan koulutilojen vähentämisen järkevyydestä. Lopettamisuhan alla olevien koulujen lasten vanhemmat ovat nousseet puolustamaan lastensa epäämättömiä oikeuksia.

Voimakkaasti kasvavan kaupungin olisi – jo imagosyistäkin – syytä profiloitua pikemmin paranevien palveluiden tuottajana ja tarjoajana, kuin jatkuvasti kaikkia hyvinvointipalveluita karsivana pääkaupunkiseudun ”köyhänä miehenä”.

Vantaalaispäättäjien toimien järkevyyttä on hyvin vaikea ymmärtää varsinkaan pidemmän ajan tarkastelussa.

Virkamiehet ovat määritelleet palveluiden rapauttamisen mahdollisesti aiheuttamia seurauksia ja kirjanneet niitä tuotokseensa – siis tähän leikkauslistaan.

Muutama suora lainaus TVO:n niin sanotuista riskianalyyseistä:

 

”… toimenpiteet vaikuttavat heikentävästi palveluverkkoon ja palvelutyön määrään ja laatuun kautta linjan.”

”… imagotappio vanhempien/kuntaan muuttavien veronmaksajien suuntaan.”

”Vetovoima ja kilpailukyky heikkenevät, oppimistulokset heikkenevät.”

”Palvelutarve kokonaisuudessaan kasvaa pitkällä aikavälillä väestön lisääntyessä.”

 

Mitkään hyvinvointipalveluiden leikkaamisten aiheuttavat ongelmat eivät kuitenkaan tunnu Vantaan päättäjien päitä kääntävän. Sosialidemokraattinen kaupunginjohtaja Kari Nenonen myöntää syntymäpäivähaastattelussaan ”… ettei Vantaa pysty samaan palvelutasoon kuin Helsinki tai Espoo.” (HS 24.9.) Nenonen on tulkinnut työnkuvansa niin, että tehtävänään on ”…huolehtia, ettei Vantaan veronmaksajien rasitus käy kohtuuttomaksi.”

 

Jo pelkästään kuntaveron puolen prosentin korotuksella voitaisiin Vantaalla selvitä pahimmilta vaurioilta. Tuon suuruinen kuntaveron korotus tarkoittaisi käytännössä keskituloisen vantaalaisen kohdalla noin 15 euron lisämenoa kuukaudessa.

Unto Nikula

Vantaa, Asola