Sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenjärjestely
Kun hallitus asetti työryhmän valmistelemaan uutta lakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi tehtävänasettelussa jo lähdetään tästä nyt jo useilta tahoilta maanrakoon nuijitusta uudesta kuntajaosta. Siis tämä sote-laki on jo valmiiksi mitoitettu ja sovitettu vastaamaan sitä kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) “vahva peruskunta”-karttaa.
Suomi on nyt jaettu 21 sairaanhoitopiiriin. Tämä rakenne tultaisiin purkamaan ja tilalle tulisi viisi (5) “erityisvastuualuetta”. Nämä yksiköt, yliopistosairaalat, vastaisivat ns. raskaista hoidoista eli erikoissairaanhoidosta.
Ruuhka-Suomessa, suurissa kaupunkikeskuksissa tämä ei välittömästi juurikaan vaikuta sos-ter-palveluiden tarjontaan, mutta kun hallituksen taholta näiden suurten “uudistusten” yhteydessä aina muistutetaan – julki lausutusti, tai peitellysti – , että koko sosiaali- ja terveyssektorin rahoitusvastuu siirretään jatkossa kokonaan kuntien vastuulle, merkitsee tämä hyvin monilla alueilla juuri tätä kuntien pakkoliittämistä yhteen. Tämän pakonhan osa hallituspuolueistakin kieltää.
Kuntateurastuksessa ei siis liitetä kuntia pakolla yhteen, mutta tämä nyt julkistettu sos.ter.-sektorin uudelleen ryhmittely ei anna kunnille muuta vaihtoehtoa, kuin liittyä yhteen.
Hallitusohjelmassa on tietenkin kirjattuna, että toimijoina näissä sosiaali- ja terveysalan suurkeskittymissä voivat olla muutkin, kuin kunnat.
Nämä ylikunnalliset sote-himmelit eivät ota huomioon yhteen kokonaisuuteen pakotettujen kuntien talouden kantokykyä – eikä näiden yhteenliittymien hallinto ole demokraattisessa valvonnassa.
Taka-ajatuksenahan tässä on tietenkin tämä uusliberalistinen eetos, että kaiken on oltava kauppatavaraa. Suuret palvelukeskittymät alkavat kyllä hetimmiten kiinnostaa kansainvälisiä terveysalan toimijoita ja sitten ajan myötä ollaankin terveydenhoidossakin ylikansallisten sijoittajakonsortioiden suhdanneheilahtelujen (=ailahtelujen) armoilla.
Tämä on taas iso elementti pois hyvinvointiyhteiskunnan perustasta. (UN)
