22.8. järjestetty suurmielenosoitus onnistui mainiosti alusta loppuun. Leimausyrityksistä huolimatta mielenosoituksen sanoma tuntui tällä kertaa menevän ainakin jollakin tapaa perille yhä useammalle. Välitöntä muutosta uusliberalistiseen politiikkaan sillä tuskin saadaan, mutta tämä oli räjähtävä alku, eräänlainen alkuräjähdys tulevalle joukkoliikehdinnälle peruskeskustaoikeiston kurjistuspolitiikkaa vastaan. Yhä useampi on tyytymätön hallituspolitiikkaan ja tyytymättömyys tulee lisääntymään. Triohallitus suunnittelee jopa 10 miljardin leikkauksia, jotka kohdistuvat ainoastaan pienituloisiin ja vähäosaisiin. Suomalaiset yritetään maanitella leikkausten puolelle velkapelottelulla, lupaamalla leikata myös kehitysyhteistyörahoista oikeistopopulismin hengessä tai syyttämällä ay-liikettä nykytilanteesta.

Tästä kaikesta pyrittiin myös Vantaalla kertomaan parhaan mukaan kutsuttaessa ihmisiä suurmielenosoitukseen. Vantaalla jaettiin viime viikolla mielenosoituskutsuja. Vastaanotto kaduilla oli vaihtelevaa, kuitenkin pääosin myönteistä. Useasti ihmiset kävelivät ohi, mutta usea otti myös kutsuja vastaan. Joidenkin kuuli jopa olevan varmoja osallistumisestaan joukkomielenilmaukseen. Leikkauksia äänekkäästi tukevien määrän voi laskea yhden käden sormilla. Haasteellisempaa onkin varmaan “politikointi” arkipäiväänsä tyytyväisten/tyytyvien ihmisten kanssa, jotka eivät halua olla tekemisissä minkään sellaisen asian kanssa, mitä pitävät poliittisena.

Joitakin huomioita nousi esille kutsuja jaettaessa. Hyvin moni suhtautui kriittisesti nykyiseen leikkauspolitiikkaan ja nykyiseen hallitukseen, mutta kritiikin terävin kärki kohdistettiin väärään osoitteeseen. Monesti kuuli katkeria puheita siitä, kuinka ”maahanmuuttajia kyllä päästetään tänne ja heille kyllä annetaan kaikkea, mutta omille ei…”. Toisaalta kritisoitiin Kreikan pelastuspaketteja ja sitä, kuinka ”aina niille kreikkalaisillekin annetaan niin helposti kaikki, mitä kehtaavat pyytää”.
Tässä olisikin pohdinnan paikka.

Maahanmuuttopolitiikka

Kuten yhä useammin sanotaan, käynnissä ovat kansainvaellukset. Etuoikeutetut valtiot vastaavat haasteeseen pyrkimällä eristäytymään muulta maailmalta. Unkarissa aiotaan rakentaa aitaa Serbian vastaiselle rajalle maahanpyrkijöiden varalta. Oikeistolainen maahanmuuttopolitiikka näyttääkin yhä vahvemmin vaativan EU:n rajojen sulkemista. Eristäytyminen ja linnoittautuminen ei tule olemaan mikään toimiva ratkaisu pidemmällä tähtäimellä. Se tulee aiheuttamaan vain hyvin suurta inhimillistä kärsimystä, kunnes taas vihdoin ymmärretään, ettei muulta maailmalta voi sulkeutua.

Nyt tarvittaisiinkin kipeästi ei-oikeistolaista maahanmuuttopolitiikkaa. Maahanmuuton puolustajien argumentointi on keskittynyt lähinnä nykyisen maahanmuuttopolitiikan puolustamiseen. Niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden kanssa väittelevät tyytyvät vain toteamaan sen tosiasian, ettei tänne ole helppo päästä (mikä on tietenkin totta), eikä täällä etuisuuksia niin helposti saa. Minkälaista olisi esimerkiksi SKP:n maahanmuuttopolitiikka 20-50 vuoden aikavälillä? Pitäisikö pakolaiskiintiöitä asteittain nostaa? Pitäisikö rajoja vähitellen avata? Millä tavalla ja minkälaisilla lyhyen aikavälin tavoitteilla? Entäpä vasemmistolainen versio lähtömaassa auttamisesta? Kuinka oloja voitaisi kohentaa vasemmistolaisesti paikan päällä? Rasismin vastaista toimintaa ja rasismin vastaista argumentointia ei tule myöskään unohtaa.

Kreikkalaisten ongelma?

Kreikan pelastuspaketteja kritisoivat monet, mutta niitä vastustavat ainoastaan arvokonservatiivit, joista useat ovat perussuomalaisten äänestäjiä. Vasemmisto on keskittynyt ainoastaan kritisoimaan lainapakettien ehtoja. Lainapaketteja itsessään ei vastusteta, vaikka on tiedossa, että niillä tuetaan pääasiassa saksalaisia pankkeja ja kurjistetaan tavallisia kreikkalaisia jotka eivät heille hyödyttömiä ja tuhoisia lainapaketteja ole pyytäneet. Lainapakettien ehtoja sen sijaan kritisoidaan ja arvostellaan hyvinkin syvällisesti. Arvokonservatiivit vastustavat lainapaketteja kokonaisuudessaan ja puhuvat ”laiskoista kreikkalaisista”, jotka saavat ”vastikkeetonta apua”. Ei ole syytä lähteä oikeistopopulisti Nigel Faragen tielle alentuvasti neuvomaan kreikkalaisia, kuinka heidän tulisi toimia. Suomessa Vasemmisto voisi kuitenkin kantaa kortensa kekoon ja vastustaa Suomen osuutta lainapaketeissa sillä perusteella, ettei haluta kurjistaa tavallisten kreikkalaisten elämää. Yleinen ilmapiiri on Suomessa niin kovasti lainapaketteja vastaan, että siihen vasemmistolaisesti tarttumalla voisi saada laajankin kansanrintaman aikaiseksi.