Pertti Kurikan nimipäivät –yhtyeen Sami Helle ja Kari Aalto tekivät näyttävän työn Ei kilpailutukselle –kansalaisaloitteellaan.  He nostivat esille itselleen läheisen ihmisoikeusnäkökulman: kilpailutus ei ole se tapa, jolla kehitysvammaisten tarvitsemat palvelut voidaan tyydyttävästi turvata.

 

Helteen ja Aallon kampanja osaltaan paljasti sosiaalipolitiikkaan tunkeutuneen yltiöpäisen markkinahengen ja sen vahingollisuuden ihmisen kannalta.  Esimerkiksi olemme jääneet Euroopan Unionissa kaksin brittien kanssa kilpailuttamaan sosiaalista asumista.

Samin ja Karin aloitetta pidetään oikeutetusti rohkeana. Tosin kaikki vammaisjärjestöt ovat jo pitkään olleet kilpailuttamisen vastaisella kannalla. Niille toivon lisää rohkeutta ja profiilin nostoa yhteisen tavoitteen puolesta. Ja laajemminkin. Vanhukset sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujat jakavat vastaavat ongelmat.

 

Sote-uudistus – vain yksityistämisen tähden?

 

Mitä uusi hankintalaki ja sote-uudistus tuo vammaisille? Sote-uudistuksella ei ole virallisia sisällöllisiä tavoitteita, esimerkiksi koko väestön terveyserojen kaventaminen voisi sellainen olla. Sen sijaan Jouni J. Särkijärvi on raottanut ovea hallituksen ja ilmeisesti opposition pääosan tahtotilaan kirjoituksellaan Soten askelmerkkejä. (17.4.2014 Uusi Suomi). Sen mukaan kaikki terveys- ja sosiaalipalvelut kilpailutetaan ja yksityistetään poikkeuksena vain virkavastuulla hoidettavat tehtävät. Kolmannen sektorin toimijoita ei enää tarvita.

Vammaistoimijoiden ja kaikkien kilpailuttamisen haitoista tietoisten on syytä irtisanoutua Särkijärven askelmerkeistä. Ne ovat kansainvälisen hoivabisneksen lobbausta nykyistä huonomman hankintalain puolesta.

 

Laitosasumisen purkaminen ei tarkoita vain seiniä

 

Meneillään on suuria, nimenomaan vammaisia koskevia hankkeita, kuten laitosasumisen purkaminen, vammaislakien yhdistäminen, itsemääräämisoikeutta säätävä lakihanke ja YK:n vammaissopimuksen ratifiointi.  Vammaisille on rakennettu laitosasumista korvaavia asumisyksiköitä. Toteutuuko niissä ihmisarvoisempi asuminen? Jos uudessa yksikössä asuu yli 5 asukasta, tulevat laitosmaiset piirteet esiin. Onko tapahtunut muutosta parempaan, jos asukas ei voi osallistua kykyjensä mukaan arkisiin askareisiin, kuten ruoanlaittoon, jos päivät kuluvat ilman työtä tai harrastuksia, jos henkilökunnan pysyvyys, määrä tai ammattitaito ei ole riittävä, jos omaa ohjaajaa ei ole. On käytävä julkinen keskustelu laitosta paremman asumisen kriteereistä. Kunnat ja tuleva sote-hallinto on saatava sulkemaan pois laitosmaiset piirteet, mikä ei kilpailuttamalla onnistu.

 

Lainsäädännössä ihmisoikeudet etusijalle

 

Kehitysvammalain §42 ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota keskustelussa käynnissä olevista lakihankkeista. Tuo lainsäädäntömme vuodesta 1977 voimassa ollut häpeäpilkku on ollut suurin este YK:n vammaissopimuksen ratifioinnille. Liian vähäistä keskustelua ja ymmärrystä osoittaa se, että laitoskulttuurin puoltajat sanovat tulleensa hyvin toimeen ko. lain kanssa. Vammaistutkimuksen akateemisiakin resursseja hyödyntäen on syytä selvittää ko. lain negatiiviset vaikutukset kehitysvammahuoltoon. Todennäköisesti on tapahtunut, mm. lääkkeiden avulla, henkilökohtaisen tuen, henkilökunnan laadun ja määrän, palveluasumisen laadun sekä kehitysvammalääketieteen kehittämisen laiminlyöntejä. Uuteen lainsäädäntöön on tulossa mielenterveyshoidossa käytössä olevien pakkohoitokäytänteiden laajentaminen kehitysvammaisiin. On varmistettava, ettei uudella lainsäädännöllä pyritä vanhan lain §42 mahdollistamiin taloudellisiin säästöihin kehitysvammaisten kustannuksella.

Juha Kovanen