SKP:n vaaliohjelma osa 2: Maksuttomat julkiset palvelut

Koulutus ja varhaiskasvatus

Toimiva ja laadukas koulutus on taattava kaikille. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset ovat vakavasti vaarantaneet lasten oikeuden oppimiseen, nuorten mahdollisuuden hankkia ammattikoulutus tai tähdätä akateemiselle uralle. Aikuisille välttämätön uudelleenkouluttautuminen on käynyt vaikeaksi.Parempi ja laadukkaampi koulutus tuottaa yhteiskunnalle lisää sosiaalista pääomaa, joka hyödyttää kaikkia. Tarvitaan lisää päteviä opettajia, kunnolliset tilat ja toimivat maksuttomat työ- jaopiskeluvälineet. Tämä vaatii koulutusleikkausten perumista ja taloudellisia lisäpanostuksia, jotta jo koituneet vahingot saadaan korjattua. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti ammatilliseen koulutukseen ja sen tasoon.

Aurinkokiven koulu ja monitoimitalo Kivistössä Vantaalla.

Varhaiskasvatuksessa luodaan perusta koko elämän aikaiselle oppimiselle. Siksi lasten säilyttäminen päivän ajan ei riitä, vaan tarvitaan koulutettuja lastentarhanopettajia, lastenhoitajia ja muuta henkilökuntaa luomaan myös pedagogisesti toimiva ja turvallinen ympäristö. Työntekijöiden arvostuksen on myös näyttävä palkkauksessa.Tarvitaan kunnollinen varhaiskasvatuslaki, joka turvaa kaikkien lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja riittävän, koulutetun henkilökunnan. Esiopetus tulee nähdä osana varhaiskasvatusta, eikä tehdä siitä vain kouluun valmistautumista. Lapsiryhmien kokoa on rajoitettava lailla.Rauhankasvatuksen on oltava osa varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmaa. Lasten on tärkeää oppia ratkaisemaan ongelmia ja ristiriitoja sovitellen ja tulemaan toimeen erilaisuuden kanssa. Alaikäisille ei tule suunnata maanpuolustuskoulutusta.

Lapsilisä laajemmaksi

Nuorten aikuisten taloudellinen tilanne vaikuttaa ratkaisevasti siihen hankitaanko lapsia, koska ja kuinka monta. Lapsuudessa rakennetaan pohja koko yksilön elämälle, siksi myös taloudellisesti tasa-arvoinen lapsuus on taattava kaikille lapsille.Tällä hetkellä lapsilisät lasketaan tuloksi toimeentulotukea haettaessa. Tämä on johtanut siihen, että käytännössä lapsilisät on poistettu toimeentulotukea saavilta. Tämä on korjattava lisäämällä lapsilisät niiden tukien joukkoon, joita ei toimeentulotukea myönnettäessä huomioida. Tämä ei saa johtaa lapsille myönnettävän toimeentulotuen perusosan leikkauksiin. Lapsilisien maksamista on pidennettävä nykyisestä 17 vuoden iästä 18 vuoteen, koska alle 18-vuotiaat lasketaan muussa lainsäädännössä lapsiksi, joista vanhemmilla on elatusvastuu. Nykyinen laki luopainetta 17 vuotta täyttäneille, edelleen lapsiksi laskettaville, alkaa huolehtia omasta elatuksestaan tilanteessa, jossa heidän olisi vielä järkevää panostaa ensisijaisesti opiskeluun.Lapsilisän ostovoima on jatkuvasti heikentynyt. Tällä hetkellä se on myös irrotettu indeksistä, joten sen ostovoima alenee vuosittain. Lapsista koituvat kulut sen sijaan jatkavat nousuaan. Tähän tilanteeseen on reagoitava sitomalla lapsilisät uuteen perustettavaan köyhyysindeksiin, joka seuraa elinkustannusten muutosta nimenomaan pienituloisten ja köyhien toteutuvassa kulutuksessa. Raskauden ja vanhemmuuden kulut on siirrettävä valtion maksettavaksi. Varat näiden korvaamiseen tulee kerätä työnantajilta esimerkiksi työntekijöiden määrän mukaan määräytyvän maksun muodossa. Näin poistetaan esteitä etenkin nuorten naisten työllistymiseltä, helpotetaan osaltaan perheen perustamista ja parannetaan pienyrittäjien asemaa. Samalla on ryhdyttävä toimiin vanhempainvapaiden jakamiseen tasaisemmin vanhempien kesken.

Asuminen

Asumisen kallistuminen on lähtenyt käsistä isossa osassa maata. Katosta pään päällä ei voi luopua, jotenihmisten on vuokrien noustessa leikattava muista menoistaan. Pahimmillaan nämä menot ovat jo lääke- jaruokamenoja. SKP:n mielestä on säädettävä vuokrakatto, joka toteutetaan palauttamalla vuokrasääntely. On jo aika, että rahastaminen ihmisten kodeilla saadaan loppumaan. Voittoa tuottavien vapaarahoitteisten vuokrataloyhtiöiden on laitettava osinkojen jakaminen ja vuokrankorotukset jäihin vähintään seuraavaksi viideksi vuodeksi.Kodin tulee olla turvattu perusoikeus ja asumista varten, ei sijoituskohde. Tällä hetkellä asumisen hintaa nostaa voimakkaasti asuntokeinottelu ja sijoitusasuntojen suosio. On aloitettava keskustelu keinoista asuntokeinottelun suitsimiseksi. Sijoitusasuntojen laina- ja muiden kulujen verovähennysoikeutta tulee leikata. Samalla tulee kehittää uudenlaisia esimerkiksi yhteisöllisen asumisen mahdollistavia ratkaisuja, kuten osuuskuntia, kaavoituksessa ja niiden rahoittamisesta esimerkiksi ARA:n rahoituksella. On luotava lainsäädäntö, joka estää Arava-sääntelyn piiriin kuuluvien asuntojen kohtuuttomat vuokrankorotukset siinä vaiheessa kun asunnot vapautuvat tai vapautetaan Arava-järjestelmän rajoituksista. Myös remonttien laiminlyönti ja korjausvelan käyttäminen perusteena ennenaikaiselle Arava-säännöistä vapautumiselle on estettävä. Vuokra-asunnoiksi tuotettujen asuntojen tulee sääntelystä vapautumisenkin jälkeen pysyä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta vuokra-asuntokäytössä ja niiden myyminen omistusasunnoiksi tulee estää velvoittavalla lainsäädännöllä. Kuntien ja valtion on yhteistyössä perustettava omia rakennusliikkeitä, jotta voidaan varmistaa riittävä, monipuolinen ja ympäristöystävällinen asuntotuotanto. Kuntien on kaavoitettava asuntojen kysyntää vastaavamäärä tontteja kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeusasuntojen rakentamista varten. Sosiaaliseen vuokra-asumiseen kaavoitettujen tonttien sijainti ei saa lisätä asuinalueiden ja asukkaiden eriarvoisuutta. Valtion tulee käyttää Valtion asuntorahaston tuotoista vuosittain tulouttamansa eurot ensisijaisesti asuntotuotantoon ja kunnallisten rakennusliikkeiden pääomittamiseen. Valtion ja kuntien on poliittisin päätöksin kohtuullistettava tontinvuokria, korkoja ja tavalliseen asumiseen kohdistuvia kiinteistöveroja. Asuntolainakorkojen verovähennysoikeus omasta asunnosta tulee säilyttää. Asukkailla tulee olla todelliset vaikutusmahdollisuudet kaavoitukseen. Ympäristöviranomaisten ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia kaavoituksessa ei saa rajoittaa. Kuntien tulee pitää kiinni kaavoitusoikeudestaan – se ei saa olla grynderien ohjailtavana. On tärkeää torjua asuinalueiden eriytymistä, turvata lähipalveluja, edistää joukkoliikenteeseen perustuvia ratkaisuja ja suojella luonto- ja kulttuuriympäristöjä.