Rauhankeskustelua Vantaalla

Vantaan Rauhanpuolustajat järjesti maanantaina kevätkauden päättäjäisten kunniaksi mielenkiintoisen tilaisuuden. Vantaan Rauhanpuolustajat sai vieraakseen Novaja Gazetan toimittajan, Nikolai Donskovin, joka oli saapunut Suomeen Pietarista. Teemana oli ”Venäjä – ystävä vai vihollinen?” Tilaisuus oli luonteeltaan keskustelunomaista. Paikallaolijat saivat toisin sanoen kysyä kutsuvieraalta kysymyksiä esimerkiksi Venäjän nykypolitiikasta, Venäjän näkökulmasta liittyen kansainväliseen tilanteeseen ja Venäjän ja Suomen välisistä suhteista. Tilaisuudessa oli myös mukana tulkki, joka tulkkasi Donskovin vastauksia englannista suomeksi. Mainittakoon sekin vielä, että kommentit olivat pääasiassa Donskovin omia näkemyksiä – joku muu olisi saattanut nähdä asiat toisella tavalla.

 

Ilmassa on jo jonkin aikaa leijunut huoli suuremman yhteenoton uhasta Venäjän ja lännen välillä. Ukrainan kriisi on ollut käynnissä jo toista vuotta Venäjän ja lännen kalistellessa sapeleitaan. Tilaisuudessa nousi esiin huoli myös hyökkäysliitto NATO:n tunketumisesta Pohjolaan. Huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että kaikki Pohjoismaat olisivat antautumassa taisteluitta NATO-joukoille, jolloin Itämerestä tulisi NATO:n sisämeri. NATO:n sotakoneet pohjoismaiden Lappien ilmatiloissa ovat viimeisin konkreettinen osoitus NATO:n vihamielisestä suhtautumisesta rauhaan.

Diplomatian mahdollisuus?

Nikolai Donskov jaksoi uskoa diplomatian voimaan. Hän oli sitä mieltä, että Venäjän ja lännen välinen yhteistyö voisi kehittyä esimerkiksi terrorismin torjunnassa (tämänkaltaista yhteistyötä kutsuttiin tilaisuudessa osuvasti ”negatiiviseksi yhteistyöksi” – niin sanottu terrorismin vastainen sota vielä hyvin tuoreessa muistissa). Donskov ei usko, että vaarana olisi kolmannen maailmansodan kaltaista suursotaa. Donskov ei myöskään usko, että perinteisesti järkevää ulkopolitiikkaa tehnyt Suomi lähtisi heittämään bensaa liekkeihin liittymällä NATO:oon. Tätä sopii toivoa. Nykyisessä ilmapiirissä kun tupataan palvomaan kaikkea, mikä tulee lännestä samalla, kun itään suhtaudutaan milteinpä taikauskoisen vihamielisesti. Kun länsiblokin maat lähettävät joukkoja miehittämään maailman maita, on kyse humanitäärisestä interventiosta. Kun Venäjä noudattaisi samaa, ollaan kaksinaismoralistisesti syyttämässä Venäjää imperialismista. Irakin sota ja pommituslennot Libyaan olivat vain yksi jatke lännen aggressiiviseen ulkopolitiikkaan, joka pääsi täyteen vauhtiin Persianlahden sodan aikana – tai, kuten Donskov sanoi – entisen Jugoslavian hajoamissotien aikaan. Nämä niin sanotut humanitääriset interventiot ovat johtaneet pitkittyneihin kriiseihin alueella.

Vantaan Rauhanklubissa 25.5. vieraillut venäläinen toimittaja Nikolai Donskov uskoi diplomatian keinoihin rauhan saamiseksi mm. Ukrainaan. Suomen ja Venäjän suhteiden Donskov näki olevan tukevalla pohjalla. Kuvassa oikealla Nikolai Donskov, vasemmalla tilaisuuden tulkannut Suomen Rauhanpuolustajien sihteeri Teemu Matinpuro.

Vantaan Rauhanklubissa 25.5. vieraillut venäläinen toimittaja Nikolai Donskov uskoi diplomatian keinoihin rauhan saamiseksi mm. Ukrainaan. Suomen ja Venäjän suhteiden Donskov näki olevan tukevalla pohjalla. Kuvassa oikealla Nikolai Donskov, vasemmalla tilaisuuden tulkannut Suomen Rauhanpuolustajien sihteeri Teemu Matinpuro.

Huolimatta siitä, että esimerkiksi Yhdysvallat on osoittautunut suurimmaksi uhaksi rauhalle ei pelko Yhdysvaltoja kohtaan ole lisääntynyt samaa vauhtia Venäjän pelon kanssa. Venäläisvastaisuus on sen sijaan lisääntynyt Suomessa yhtä aikaa Venäjän pelon kanssa. Monille suomalaiselle olisikin tärkeä kuulla ja selvittää venäläisten todellisia näkemyksiä suomalaisista eikä luottaa ainoastaan iltapäivälehtiin. Donskovin mukaan esimerkiksi Pietarissa venäläisillä on hyvin myönteinen kuva suomalaisista. Kuten tilaisuudessa todettiin, olisi Venäjän kanssa hyvä tulla toimeen riippumatta maassa vallitsevasta poliittisesta järjestelmästä.

 

Venäjän demokratiakehitys on ollut kieltämättä huolestuttavaa. On kuitenkin syytä ottaa huomioon historialliset taustat, jotka ovat vaikuttaneet Venäjän poliittiseen kehitykseen. Nyt ei siis puhuta siitä perinteisestä näkemyksestä, jonka mukaan venäläisten kokemattomuus demokratiasta on johtanut siihen, että he arvostaisivat vain kovaa, autoritääristä johtajuutta. Asiallisempaa on ottaa tarkasteltavaksi kaoottinen 1990-luku, jolloin Venäjällä oli historialliset mahdollisuudet lähentyä lännen kanssa. Samassa yhteydessä mainittiin myös Venäjän sen hetkinen tilaisuus liittyä NATO:oon (rauhan takia aiheellisempaa olisi tietenkin sanoutua poikkeuksetta irti kaikenlaisista sotilasliitoista ja kaikenlaisesta militarismista). Kehityksen kuitenkin pysäytti shokkiterapia, jolloin kotimaiset ja ulkomaiset rosvot pääsivät ryöväämään kaiken, mikä ryövättävissä oli. Länsi myös rikkoi Venäjälle antamansa lupaukset.

 

Usein kuulee sanottavan, että nykyinen tilanne on vielä huolestuttavampi, kuin kylmän sodan aikaan. Tässä tulee tietenkin ottaa huomioon Donskovinkin mainitsema molemminpuolinen mediasota. Tämän näkemyksen mukaan kumpaankaan vastapuoleen ei tulisi luottaa. Lännen ja Venäjän median tarkoitus on mustamaalata toisiaan, eikä siinä tietenkään ole objektiivisuudesta tietoakaan. Lännen media välittää käytännössä vain omia näkökulmiaan sortuen myös henkilökohtaisuuksiin (Vladimir Putinin esittäminen uutena Adolf Hitlerinä, Putinin ”asperger-syndroomasta” ja pituudesta puhuminen), kun Venäjän media niin ikään katsoo asioita vain itselleen parhaaksi katsomalla tavalla. Venäjällä myös julistetaan, että ”rappioitunut länsi” (mukana ”Гейропа”=”Gayrope”) pyrkii saartamaan Venäjän.

Olematon rauhanoppositio

Surullisinta on, ettei tässä kriisissä ole sijaa kaikenlaisesta imperialismista, militarismista ja reaalipolitiikasta irti sanoutuvalle rauhanoppositiolle. Rauhanoppositiot puuttuvat niin idästä kuin lännestäkin (New Yorkin ja Princetonin emeritusprofessori Stephen F. Cohen on kirjoittanut huolestuneena todellisen opposition olemattomuudesta ja siitä, kuinka olisi tärkeää tuoda harhaoppisiksikin leimatut näkemykset julki; Monde Diplomatique, 5/2014). Venäjällä hallitus on pyrkimässä yhtenäistämään venäläisten näkemyksiä suhteessa käynnissä olevaan kriisiin. Yhä harvempi onkin eri mieltä Putinin hallinnon kanssa ja Venäjän federaation kommunistisen puolueenkin erimielisyys Venäjän hallinnon kanssa rajoittuu pääasiassa talouspolitiikkaan. Donskov myös kertoi, että Putinin kannatus on Venäjällä 86 %. Donskovin mukaan tämä ei tarkoita sitä, että 14 % vastustaisi Putinia vaan Putinin vastustus liikkunee neljässä prosentissa muiden suhtautuessa politiikkaan välinpitämättömästi. Maasta löytyy myös oppositiokanava, joka on tosin luonteeltaan ennemminkin keskustelukanava. Huolimatta kanavan vaatimattomista katsojaluvuista (jonkin verran enemmän, kuin Suomessa on asukkaita) on Donskov kertonut ajoittain joutuneensa painostuksen kohteeksi hallinnon taholta.

 

Donskov pysytteli diplomaattisella linjalla – vaikkakin oli jonkin verran ”länteen päin kallellaan”. Hänen näkökulmansa mukaan venäläiset eivät näe itseään aasialaisena kansana, eikä hän näe, että lähentyminen esimerkiksi Kiinan (johon suhtaudutaan Venäjällä kuulemma pelonsekaisin tuntein) kanssa olisi kovin mielekästä. Hänellä oli myös melko optimistinen kuva kriisin ratkeamisen ja Venäjän ja lännen suhteiden lähentymisen suhteen. On tärkeää, että valtavirtamediasta ja ”virallisista totuuksista” poikkeavat näkemykset saavat näkyvyyttä. Olisi toivottavaa, ettei moniäänisyydestä pyritä pääsemään lopullisesti eroon – niin lännessä kuin Venäjälläkään. Lännessä on tapana puhua putinistitrolleista, jos näkemys Ukrainan kriisistä ei vastaa virallisia näkemyksiä. Venäjän hallinnolla on sitä vastoin taipumus pitää Putinin kriitikoita ulkomaisina agentteina. Uusi järjestölaki – varsin tulkinnanvarainen – rajoittaisi ulkomaisten järjestöjen toimintamahdollisuuksia, eikä hallintoon kriittisesti suhtautuvia kotimaisia oppositioryhmiä varmaankaan katsottaisi kovin suopeasti. Toivoa sopii, että kansainvälinen rauhantahtoinen oppositio kasvaisi, jolloin sanouduttaisiin irti kaikenlaisesta militarismista, reaalipolitiikasta ja imperialismista.

 

 

 

Vastaa