Vantaan talouden säästökuuri piinaa jo nyt ylikuormitettua kaupungin palvelusektoria. Palveluissa

toimiva henkilöstö, ne “tekevät kädet”, ovat olleet ylirasitetut viimeiset parikymmentä vuotta. !990-luvun alun laman seurauksena aloitettu hyvinvointiyhteiskunnan alasajo – julkisen sektorin tarkoituksella aiheutettu krooninen rahoitusvaje – on jo kostautunut Vantaan tyyppisessä voimakkaasti kasvavassa kaupungissa. Vantaan investointitaso on ollut pitkään korkea.

Kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaan kirjattujen laskelmien mukaan Vantaa aikoo pitää kiinni hyvästä “työnantajamaineesta”; “Irtisanomiset ja lomautukset… eivät voi tulla kysymykseen”.

Virkamiesten tekemän talouden tasapainottamis- ja velkaohjelman laskelmien mukaan Vantaan kaupungin palveluksessa olevasta henkilöstöstä jää eläkkeelle tai eroaa muusta syystä noin 2700 henkilöä seuraavien kolmen vuoden aikana.

“Suuri vaihtuvuus luo mahdollisuuksia henkilöstörakenteen ja -määrän muutoksille…”

Tuo “mahdollisuus” tarkoittaa virkamiesten ohjeistuksen mukaan “…tiukkaa harkintaa viran/tehtävän uudelleen täyttämisen… kohdalla. Jokaista vapautuvaa vakanssia ei siis täytetä. Sijaisuuksissa tehdään sama harkinta.”

Kaupungin henkilöstöstä on erilaisin syin määräaikaisia, siis sijaisuuksin täytettyjä vakansseja, noin viidennes. Säästöohjelman mukaan kaikkia sijaisuuksia ei jatkossa täytetä tai täytetään vain osa-aikaisesti.

Samassa selvityksessä todetaan huolen työpaikan pysyvyydestä ja jatkuvuudesta aiheuttavan henkilöstön keskuudessa ahdistusta ja työttömyyden uhan vaarantavan hyvinvointia.

Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) mukaan Vantaan kaupunki menettää noin 30 miljoonaa euroa vuodessa ylimääräisinä kustannuksina henkilöstön sairauspoissaolojen takia. Tutkimuksissa on myös todettu, että 40 %:iin sairauspoissaoloista vaikuttavat työhyvinvointi ja työympäristön (henkisen)ilmapiirin liittyvät ongelmat.

Jos Vantaata nyt rasittavaa velkataakkaa ei ymmärretä investointina tulevaisuuteen (kaupungin väkiluku kasvaa voimakkaasti) ja tuon velan määrää halutaan vaikka väkisin leikata, ei sitä voi tehdä sosiaali-, terveys-, sivistys-, eikä muillakaan palvelusektorin alueilla. Priorisointi on tehtävä investointien myöhentämisen ja/tai äärimmäisessä – viimeisessä – vaihtoehdossa kunnallisveroprosentin väliaikaisen korottamisen välillä. (UN)